Novellin alkua: Puhumaton Pinja

Novelli: Puhumaton Pinja


Olin tuntenut itseni typeräksi jo viidentoista vuotiaana, kun rinnakkais luokkalainen poika tunnusti minulle rakkautensa ja minä kun niin hihkuin intoa, vaan eipä olleet loput kouluporukasta samalla linjalla, se oli meinaan vain heidän rankkaa pilaa. Eikä sitä taakkaa helpottanut se kun olin kymmenen vuotiaasta ollut erilainen kuin muut, sillä en puhunut mitään, en kellekkään, ei pihahdustakaan. Mutta minulla oli omat ajatukseni ja ne helpottivat aina oloani, kuin olisin omistanut kyvyn manata muita, täysin heidän tietämättään.

"hah, onneksi minun mieheni on supliikkia tyyppiä ja vielä romanttinen, hänen viime tepauksensa oli viedä minut yllättäen karibialle, siellä oli meille ihan oma uima-allaskin" kotkotus kuului kahvihuoneesta, kun kanat nokkivat toisiaan herkeämättä. Inhosin kahvihuonetta, sen hajuvesien täyteinen ilmasto myrkytti minut, eikä minulla ollut muutenkaan sinne asiaa, enhän osannut sanoa heille mitään, enkä kyllä halunnutkaan. -Sitten minä menin rannalle ja paloin niin että ihoni kuoriutui kokonaan, olin kuin palanut makkaran kuori- Ajattelin tuosta auringon pistoksen saaneesta neitokaisesta, jonka mies oli aina parempi muita. Tämä mainostoimisto Jugenhar, jossa työskentelen graafisena suunnittelijana, sopii minulle täydellisesti, voin istua koneella, ja kuunnella näppäinten soljuvaa melodiaa. Lauma botoxpumpattuja naisia käveli ohitseni ja se tilanne oli kun suoraa jostain luontodokumentista, vihainen lauma hyeenoita vaanii pientä jänistä, joka suojautuu tietokoneen ruudun taakse. -älkää sanoko sanaakaan, pliis, mä en nyt millään jaksaisi neuvotella siitä kummalla on isommat tissit- kurkotin kahvikuppia samalla ja se lennähtikin lattialle kuin taika iskusta, yksi barbeista kääntyi minun suuntaan. -voi ei, sinä taas- pelästyin ja haroin hiuksiani hermostuneena.
"sulta muuten lähtee kohta työ alta, että kannattaisko hakea jo uutta, tää mainostoimisto on kohta historiaa, meidän muiden osalta ei ole hätää, saimme mallitoimistosta uudet paikat" Niin se läväytti päin naamaa, kun olisi tiiliskivellä lyönyt. Yritin koota itseäni ja sulkea auki avautuneen suuni, kun neiti kipitti koroissaan muiden kanojen matkaan, sitten kaijuttimista kajahti; "Pinja, tulisitko huoneeseen viisi, Pinja"

Se rikkoi koko hämmennyksen ja astelin varovin askelin kohti huonetta viisi, ihan niin kuin lattia olisi lasia. "Hei" mies puvussaan tervehti minua hermostuneen oloisena. -hei- vastasin takaisin mielessäni. Petri Markkonen, siinä se nyt kyyhötti, jotenkin niin surkean näköisenä ja tuijotti lattiaa, meidän osaston johtaja, jota pidettiin aina hieman omituisena ja hassahtaneena, mutta minusta hän oli kaikin puolin hyvä tyyppi. Ei se tohtinut katsoa edes silmiin, lähti kävelemään vain pöytäänsä ympäri ja mumisi jotain itsekseen. Hmmm.... nyt jokin oli huonosti ja arvasin sen myös liittyvän koko mainostoimistoon ja niihin huhuihin mitä tästä asiasta liikkui. Markkonen pyöri hetken aikaa pöytää ympäri ja lysähti sitten valtavalla voimalla toimisto tuoliinsa, sitten hän taas ponkaisi siitä ylös, katsoin hänen touhuaan hetken ja otin sitten kynän ja paperia. kIrjoitin vaaleanpunaiselle muistilapulle isolla, MITÄ NYT? Markkonen konttasi pöydän alta luokseni ja otti lapun käteensä. "voi Pinja Pinja Pinja... tämä toimisto, nämä toimistot, tämä koko Jugenhar kaikkine malleineen, värkkeineen, valoineen ja lavoineen on kohta mennyttä, meidät ajetaan alas, enää jää vain tyhjät tilat ja tuo koppava talonmies, mihinköhän sekin joutaa, no anyways, minä menetän koko omaisuuteni jonka pistin tähän paikkaan, näihin rakennuksiin, olisi keksittävä jokin ratkaisu, mutta kun sellaista ei ole.." Markkonen kyynelehti ja tarrasi minua käsistä kiinni, piti hetken tiukasti ja sitten päästi irti ja antoi käsien liueta velttoina vartalonsa vierelle. Hän näytti niin maansa myyneeltä, että olisi tehnyt mieli lohduttaa, mutta kun en osannut. otin keltaisen lapun ja kirjoitin siihen ENTÄ LAULAVA APINA DUO?, ja hän luki lapun ja totesi tympääntyneenä "Tehty, ei voi toistaa, muutenkin se buumi meni jo, apinat ei oo enää in" Toivoin mielessäni, että olisin voinut auttaa jotenkin ja sitten menin mietteliääksi. Sitten päässäni välähti, en tiedä johtuiko se Makkosen karsmasta vaiko omasta halusta olla avuksi, lähdin pinkomaan huoneesta viisi, aivan muualle, oli käytävä pankissa.... jatkuu huomenna