Runomuotoja on monenlaisia, niin on myös runoilijoita. Itse olen suht monipuolinen runon kirjoittaja, oli sitten aihe kuin aihe, jotain saan paperille pistettyä. Tämä kirjoittaminen yleensäkin on minulle kuin happirako, sen aikaa mitä pystyn olemaan sukelluksissa ja keräämään matkaltani muistoja, joita sitten alitajuntani suoltaa paperille. Monesti en välttämättä ajattele aihetta mitenkään syvällisesti, vaan annan runon tulla, ihan niin kuin joku kirjoittaisi kädelläni, tai olisin itse vain ylöskirjoittajana pääni sisäiselle maailmalle. Runot ovat siinä hyviä, että muutamaan lauseeseen pystyy kiteyttämään tuhansia merktyksiä ja se saattaa muuttua sen mukaan miten sitä lukee, kuka lukee. Välillä runoihini tulee selkeä tarina, humoristinen keikaus, joka yhdistyy tavallaan tarinan kerrontaan ja samalla myös runouteen. Mainittakoot se vielä, etten ole itse koskaan oikeastaan lukenut juurikaan mitään, muutaman kirjan koko elämäni aikana, joten lukeminen ei ainakaan ole vaikuttanut kirjoitustyyleihini. Olen nokkela keräämään aivoihini tietoja muilta ja imuroin muiden tunnetiloja ahkerasti, joten osaan eläytyä myös. Yleensä en kirjoita itsestäni kovin syvä luotavia tekstejä, paremminkin muiden ahdingosta ja kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu. Olen kuullut monelta, etteivät he tykkää loppusoinnullisista runoista, mutta niissä olen oikeastaan parempi kuin niissä joissa ei ole loppusointuja. Ihanaa että voin vihdoinkin jakaa kirjoituksiani yleisellä palstalla, sillä olen liian kauan pitänyt tarinoita, runoja ja sanoituksia itselläni ja pöytälaatikossa, että on jo aikakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti